Susanna kuunteli mitä muumeilla oli sanottavana:

“Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.”        -Nuuskamuikkunen

RPG.NETissä oli ketju nimeltä “Weird” reasons you’ve left groups? ja olisin voinut vastata siihen, vaikka en olekaan kyseistä porukkaa jättänyt. Itseluottamukseni ei kuitenkaan ollut niin suuri, että olisin ruvennut raapustamaan englanniksi mitään.

Firefly on paras scifisarja ikinä, ehkä myös ilman tuota scifi-liitettä. Sen katsomisesta tulee lämmin ja hyvä olo. Uskoisin että pääsin askeleen ylös suosta. Haluisin joskus pitää ropea, jossa kemiat toimisi yhtä hyvin.

Päivän onnenkeksi: “Now is the time to try something new.”

Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis.

-Nuuskamuikkunen

Näyttää pahasti siltä, että Staffin jatkuva korvatulehdus johtuu siitä uudesta niskatyynystä (joka ei ollut halpa ja josta tuli nyt paljon kalliimpi, jos lasketaan mukaan korvatipat ja hoitokäynnit). Sanottaisiinko vaikka paskat.

Oli kivat bileet. Mukava nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. Sienipiirakka oli taivaallista.

…tänään lisäksi särki päätä. Siihen tosin löytyi naapurista tehokkaita lääkkeitä. Jos vaikka tänä yönä sais nukuttuakin.

Sain sen kuumeen, mitä eilen jo vähän aavistelinkin.

Kipeänä sitä miettii liikaa nurinkirisia ajatuksia, kuten sitä mitä järkeä tässäkin on.

Aamulla ryömin pohjamudissa, mutta muutaman ihmisen tapaaminen ja varsin jymerä pelisessio Stalkeria veivät illan aivan toisiin sfääreihin. Edes pyöränavaimen katkeaminen lukkoon ja siitä seurannut kävelyreissu kotiin (tosin vaan bussipysäkiltä, ei sentään Turusta) ei katkaissut hyvää oloani.

Ei saa nukuttua, kun on niin vihainen pienestä asiasta aamulla, ja kaikkein eniten siitä että istui vaan kiltisti, kun olisi ehkä pitänyt sanoa jotain. Koska mä lopetan olemasta liian kiltti.

En myöskään saisi pelata tietokonepelejä paria kolmea tuntia enempää putkeen, kun vaan turhaudun ja alkaa vituttaa.

Hiuksetkin ovat likaiset enkä ole jaksanut tehdä asialle mitään. Vakkarisyy mikä saa mut ärtyneeksi.

Onneksi on tee ja ystävät, sekä oma rakas sängyssä odottamassa.

Turhauttava sunnuntai.

Kännipäivitykset ovat parhaita. Kävin hankkimassa muutaman tunnin sosiaalisuusannoksen saunomalla ja uimalla. Teki muuten hyvää, kuten vesi aina. Kotona päädyin katsomaan Frendejä ja avaamaan viinipullon. Tylsä päivitys, kun ei mulla ole mitään sanottavaa.

On jännä nähdä kuinka paljon Roolipelaaja-lehti ehti olemassa olonsa aikana ja sen jälkeen jakaa mielipiteitä. Foorumilla on toki paljon asiaakin, mutta kyllä sitä myös vaan puristaa päätään että mistä nämä ihmiset oikein tulevat. En ole juurikaan jaksanut ottaa osaa keskusteluun, kun se tuntuu olevan niin kuumaa perunaa että.

Kotirintamalla tuli harrastettua yöleivontaa. Poltin pellillisen kauralastuja, mutta muffinssit onnistuivat hyvin.

Olen taas ollut ihan pihalla asioista ja huomasin vasta tänään, että Roolipelaaja-lehti lopettaa. Jostain syystä tämä pääsi yllättämään. Olen niin tottunut siihen että lehti saapuu postilaatikkoon säännöllisin väliajoin. Tyhjä olo.

On tullut syksy ja kaipaan syksyisiä värejä, lähinnä ruskeaa ja oranssia. Ostin siis vuodenaikaan sopivia lankoja ja toivon ehtiväni kutomaan niistä itselleni kaulahuivin.

Onneton sairaspäivärahani tuli ja ostin sen kunniaksi Pandemia-lautapelin. Tällä viikolla olisi toivomus päästä sitä pelaamaan, kunhan muilta kiireiltä ehtii.

Stalkerissa harrastettiin viinaa, seksiä ja väärinymmärryksiä.

Pelasin kaikessa rauhassa tietokoneella, kun sain kutsun Turkuun saunomaan ja uimaan, avannosta nyt ei vielä voida puhua. Voi että se teki hyvää. Pitää ottaa rutiiniksi käydä kerran viikossa. Tulee niin levollinen olo.

Ikea-reissusta jäi käteen vain karkkia, sillä ensimmäinen kohde näytti rumalta ja toisesta sain heti tikun käteen. Pitää tehdä uusi toimintasuunnitelma. Kissanluukkujenkaan ostaminen ei onnistunut, koska maahantuojaa ei saatu puhelimeen vastaamaan kysymyksiin. Pelipaikalle sentään pääsin ja hyvin kauaksi eksyneet 7th Sea-hahmomme muuttuivat Cathaylaisiksi vampyyreiksi. The End. Seuraavaksi ehkä Mechwarrioria.

Tänään myönsin syksyn saapuneen ja jätin sandaalit kotiin sekä otin syystakin esille. Fiksu päästös. Taivas päästi vettä ja rakeita, mutta myös aurinko piristi päivää. Nähtiinpä sateenkaarikin. Ompeluseura oli vähälukuinen, mutta sitäkin aktiivisempi. Tein kullalle Erchi-hiiri kauratyynyn.

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvältä. Vaikka en aamulla meinannut päästä sängystä ylös, niin illalla kotiin palatessani tuntui normaalilta. On se kumma kuinka sen voi tuntea, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en enää tuntenut olevani ansassa. Kyllä tästä selvitään ja ylös mennään. Ei saa vaan haukata kerralla liian isoa osaa. Psykiatrin kanssa puhumisella varmasti oli osuutta asiaan. Sain myös lähetteen labraan. Myös omega 3 ja kalanmaksaöljyn syömistä suositeltiin.

Staffin korva alkoi eilen taas vuotamaan verta ja tänään siihen saatiin edellisiä vahvempia korvatippoja. Lauantaina tarkastusaika.

Tässä viikon terveyspalsta.

Tänään kissat herättivät rikkomalla yhden pienen lasioven, joka on odottanut matkaa kaatopaikalle. Se rikkoutui rakeiksi, jotein kehenkään ei sattunut, mutta tulipa noustua ajoissa. Iltaa taas varjosti se, että Staffin korvasta alkoi taas vuotaa verta. Päivystyksessä ei ole korvaspesialisteja, joten huomenaamulla sitten.

Nebu oli loukannut tassunsa ja nilkutti. Mitään haavaa ei ainakaan nähty ja illalla tämä jo hyppi vanhaan malliinsa. Ainakin pikkuinen sai huomiota.

Lyhyt päivitys kuluneelta viikolta:

Vettä tulee taas. Ostettiin euron tiivisteet hanaan ja se toimii taas.

Olo on vaihteleva. Väsymyksen ajaa pois ainakin kylmä vesi ja sauna. Nautinto.

Nettipelaaminen on addiktoivaa. Ajankulku katoaa.

Jaoin Alien-maratonin kahdelle päivälle, mutta tulipa katsottua taas vaihteeksi.

Hajamielisyyteni saavutti tänään uuden huipun. Kohtasin kaverin kaupungilla ja jälkikäteen mulle vaan tuli tunne, että mua pyydettiin kahville. Normaalit ihmiset huomaisivat tämän sillä hetkellä, kun sitä kysytään, mutta mun aivoni näköjään lägäävät vähän liikaa.

Ilta kului Stalkerin parissa. Hahmot pääsivät vittuilemaan toisilleen ja tutkijoille reissulla vyöhykkeelle. Kaksi viikkoa tuntuu olevan hyvä pelaamistahti.

Kirjoitin tosi pitkän vitutuslistan, mutta koska nyt ei enää vituta, niin sen julkaiseminen jää toiseen ajankohtaan. Olo on tällä hetkellä aika toiveikas. Onnelllinen. Levollinen. Jotain sinne päin.

Runes of Magic. Hahmoni toinen ammatti on nyt druidi. Pelaaminen on aika kivaa, enkä jaksa olla enää itselleni vihainen siitä.

Ilman vettä eläminen on hankalaa. Ei toivettakaan tiskaamisesta tai pyykinpesusta, hyvä kun saa tehtyä ruokaa ja keitettyä teetä.

Kuvassa syyskuinen aamu Paraisilla.

Eksyttiin Lidliin matkalla peliin. Tämä kammotus kauppa ei olekaan niin paha enää. Valikoimista löytyi jopa reilunkaupan tuotteita ja kasvikset näyttivät tuoreilta. Sokeri oli halpaa ja samoin joku muu jota en enää muista. Ollaan aika lähellä sitä pistettä että aletaan ostamaan ruokatavaroita hinnan perusteella. Hyvästi luomu ja kaikki muu, vaikka Staffi saikin töissä kuukauden  lisäaikaa. Illalla pelattiin 7th Seatä ja totesin että mun on tosi vaikea pelata ladyhahmoa. Ei vaan luonnistu.

Voisin kai pelailla Runes of Magic -peliä netissä, jos saisin winkun takaisin mun koneelle. Mulla on siihen jopa hahmo olemassa. Olen pelannut sen jo levelille 8 Staffin koneella. Tämä kertoo kai jostain. Ainakin vastustukseni nettipelejä vastaan on laskenut. Siinä oli niin kauniita sieniä. Hahmoni on maagi, koska ne sai kauneimmat vaatteet. Pelaisin silti mielummin oikeiden ihmisten kanssa vaikka lautapelejä.

Melkein unohdin. Keittiön hana meni rikki. Siitä suihkusi vettä aamulla. Lattia ei pahemmin kärsinyt, mutta veden tulo piti katkaista. Nyt meille ei sitten tule vettä ennen kuin hana on korjattu. Hassua kyllä, asia ei tee minua ärtyisäksi tai vittuuntuneeksi.

Kävin metsässä eksymässä ja löysin muutaman litran kanttarelleja.

Leivoin naapurissa omenapiirakka, tein pihatöitä omalla pihalla ja kävin uimassa. Kaikesta tästä huolimatta olin väsynyt koko päivän, mutta sain sentään tehtyä asioita. Tämä vallitseva väsymys alkaa vähitellen rasittamaan.

Olisin varmaan maannut koko päivän sängyssä ellei Taina olisi tullut kylään leipomaan mahtavia ruis-puolukkamuffinsseja. Ne oli siis oikeita herkkujen herkkuja. Ohjelmaan kuului tietty myös pelejä, sauna ja uimista. Ihan hyvä tapa viettää lauantaita.

Kovin väsyneen oloinen päivä. Nukuin päiväunet ja haukottelin lopun iltaa. Haaveilin yliopisto-opinnoista ja selasin nettiä. Mulla on Valtaojan kirja vielä kesken, mutta sitä lukiessa pitää olla hieman pirteämpi. Kävin uimassa, mutta se piristi vain hetkellisesti. Vesi oli ihanan raikasta.

Miri ja Sanna poikkesivat. Vieraat saunotettiin ja uitettiin. Vesi oli raikkaan viileää ja sauna ihanan lämmin. Tietysti tein myös omenapiirakkaa, nyt kun on omenakausi. Nam nam. Gloomia ehdimme pelata yhden pelin. Oli varsin hauska. Pitää varmaan hankkia omaankin hyllyyn. Nyt voisi mennä nukkumaan. On sellainen pehmyt lämmin olo.

Jossain vaiheessa ehkä korvauutisia, kun tiedetään enemmän. Ne on sitten sellaisia vittu saatana laatuisia.

Kuvassa on poijuja, jotka näyttää uimarannan ruopatun alueen. Isot kivet otettiin pois ja tilalle saatiin söpöjä virkistäviä poijuja.

Heräsin kolmelta ja vaihteeksi aamuyöllä. Nousin ylös, luin, surffasin netissä ja leivoin. Viimeksi mainittu meni vähän poskelleen. Ensin unohdin taikinasta sokerin ja lopulta laitoin piirakan päälle sokerin sijasta suolaa. Sitähän ei sitten enää kukaan syö. Tein sitten toisen vähän paremmalla menestyksellä, että Staffilla ois jotain kivaa, kun herää. Samalla väkersin marjakiisseliä.

Puoli seitsemältä menin kameran kanssa ulos kuvaamaan auringonnousua. Mun kameralla ei kovin kummoisia kuvia saa, mutta pitihän sitä koittaa. Vaihtelen nykyään mun blogin kuvaa sattuman varaisesti, pitäisiköhän ottaa kuvioon aina kuukauden kuva ja vaihtaa kuun vaihteessa. Jos muistais ja jaksais, mutta toimiihan tuo satunnaisuuskin.

Lämmitin saunan ajoissa, niin en tarvinnyt kynttilöitä ja näin uidakin. Meri on kauniisti aaltoileva ja tuuli aivan mahtava. Tuntui niin hirmu hyvältä uida. Joku on tainnut joskus sanoa, että onnen salaisuus on kyky nauttia pienistä ja arkisista asioita ja elää nykyhetkessä. Osaan sen aika hyvin ja silti idioottiaivoni menevät masentumaan. On se niin väärin. On niin nurinkurista että voi olla samanaikaisesti onnellinen ja masentunut (tai no, ainakin melkein samaan aikaan).

Katsoin viimein Doll Housin viimeisimmän osan, joka sijoittuu vuoteen 2019. Ihan hyvä lopetus sarjalle. Kuten joku sanoikin, lapset leikkivät magialla ja polttivat talon.

Kuvittelin nukkuneeni hyvin, mutta väsymys ei tuntunut lähtevän millään. Luovutin suosiolla ja kaaduin sänkyyn kahden peiton alle. Nukuin, torkuin ja lepäsin valveilla, käytännössä koko päivän. Ei se huono päivä ollut, mutta en ole pitkään aikaan kokenut yhtä ylitsepääsemätöntä väsymystä. Nebu sentään vietti suurimman osan päivää kanssani, nukkuen hänkin.

Viikonloppu oli vuoristorataa. Toivottavasti tämä viikko on tasaisempi.

Aamupäivän olin levoton, päivällä treffasin kaveria ja illalla pelattiin Stalkeria. Ongelmia on edessä ja takana, mutta miksi niitä murehtia kun vyöhykkeellä voi mennä henki silmänräpäyksessä. Päivä ja pullo kerrallaan. Pelitilanne jäi hyvin mielenkiintoisiin asetelmiin. Ensi kertaa odotellessa..

Katsoin YLEn areenalta kivan dokumentin ryhävalaista. Mahtavia otuksia. Muistan haaveilleeni joskus meribiologin urasta, mutta se taitaa olla liian kaukana jo. Varsinkin kun olen helposti koti-ikävää saavaa sorttia.